Possuna - 13.2.2016

“Oho, katos! Munhan tarvii laittaa täältä isoista eläimistä otettava extra-maksu”, kuljettajani hörähtää varovaisesti huomatessaan erikoisen eläimellisen ulkoasuni.

“Mitäs, jos ei tarvii?” hymyilen takaisin kärsäni alta. “Tässähän on nyt se elukka ja matkustaja samassa.”

“Aivan, krhm, niin…”

“Mä oon siis menossa BDSM-bileisiin. Siellä on lemmikkiteema. Siks mä näytän tältä.”

“Aah, no mutta sehän selittää! Mäkin oon viime aikoina ollu tosi kiinnostunu BDSM:stä, nyt kun on ollu vaimosta eroomisen jälkeen aikaa.”
“Oooo, mikä on sun ykkösfetissi?”

“Eritteet.”

“Mitkä niistä?”

“Kaikki.”

“Huu, mulle uloste on vähän hankala. Muut on kyllä mukavan nöyryyttäviä.”

“Sitähän vasta onkin nöyryyttävää saada päälleen.”

“Mmmh, hyvä pointti… Mut sit siinä on se hygienia…”

“Ei siihen kai kukaan oo tähän mennessä kuollu?”

“Ei kai… Tosta muuten piti vissiin kääntyä.”

“Perhana, niin pitiki.”


Saavun aikaisemmalta kerralta tutun vaalean rakennuksen pihaan keskelle ei-mitään. Paikalle tänne lumen ja peltojen keskelle on eksynyt pari muutakin taksia, jotka epätoivoisesti yrittävät päästä pois. Kiitän kuljettajaani hätäisesti ja kipitän vieraiden ohi talon ovelle välittämättä tippaakaan siitä, miltä näytän. Nielaisen. Avaan oven.

 
Wildclubin eteinen. Muistan varmasti koko loppuelämäni, kun ensimmäistä kertaa otin viattomat enkelin askeleeni tämän kynnyksen yli. Tuolloin vastaani käveli lähes alaston, vain pariin hassuun punaiseen teipinpalaan pukeutunut nainen, ja tervehti minua ystävällisesti. Mietin tuolloin, että mihin helvettiin mä oikeen olen eksynyt. Melkoisen ihanaan helvettiin, olen saanut myöhemmin huomata.

         Hiestä märkänä alan riisuutumaan. Nyt tuo kyseinen nainen antaa minulle taatusti satikutia, jos en äkkiä lukitse tylsiä arkivaatteitani pois näkyvistä ja etsiydy hänen eteensä. Hätäisesti viskon kamppeeni vapaaseen lokerikkoon paljastaen samalla samassa tilassa oleville vieraille loputkin eläimellisestä ulkoasustani. Huomaan hieman nolostelevani muuntautumista hempeän vaaleanpunaiseksi, paljon paljasta pintaa ja lateksia tarjoavaksi sorkkaeläimeksi, mutta en ehdi tuota sen enempiä miettiä.

 
“No siinähän se possu on!” eteiskäytävän mustiin pukeutunut parivaljakko juttelee ilmestyessäni heidän eteensä.

“Tässä kun nyt on vielä hetki aikaa, niin kierräpä possu jokaisen henkilökunnan jäsenen luona kiittämässä”, vaalea Valtiatar virnistää ojentaen kenkänsä. “Voit aloittaa meistä.” Otan huojentuneena käskyn vastaan. Kumarrun lattiatasolle, suipistan huuleni yhteen ja suutelen korkkareita hellästi. Suukot suikautettuani nousen ylös polvilleni ja kiitän arasti hymyillen. Hoidan toki myös Hänen lutkansa jalkineet.

 
Kierrettyäni Tuulian ohjastamana talon ympäri suudellen ja vienosti punastellen jokaisen paikalla olevan tiimiläisen edessä törmäämme lopuksi Iraan. Tällä kertaa tällä pienikokoisella, mutta henkisesti vahvalla Valtiattarella, on päällään muutakin kuin punaista teippiä.

“Hei Ira. Possulla olis sulle asiaa.” Tuulia sanoo, kuin haluten estää oma-aloitteisuuteni nostaen samalla punan taas kasvoilleni.

“Ai?” Tummahiuksinen Domina sanoo kääntäen lempeän katseensa minuun. Lämmöstä huolimatta minusta tuntuu kuin pienenisin.

“Haluaisin kiittää tästä mahdollisuudesta”, totean ja polvistun. Suutelen kengät hellästi läpi mieleni kihelmöidessä vieraiden keskellä. Kun olen valmis, nousen ylös seisomaan ja hymyilen aurinkoisesti: “Kiitoksia paljon!”

“Kiitos, kun olet”, Ira vastaa hymyillen. Kierros on ohi, joten saan hetken omaa aikaa. Sipsutan yläkertaan haukkaamaan syötävää.

         Seuraavaksi on vuorossa lemmikkien esittely. Kaikki kerääntyvät pääaulaan. Paikalla on toinen toistaan näyttävämpiä kissoja, koiria, possuja, kettu, peura sekä monitoimikone. Jokainen eläin esitellään vuorollaan muun juhlaväen tuijottaessa heitä herkeämättä. Oman hetkeni tullessa en oikein tiedä, miten päin olisin. Kaikki katseet kääntyvät minuun. Olen täysin alasti estradilla. Hymyilen hermostuneesti. Lemmikkien toimintaa arvioivat tuomarit esitellään seuraavaksi. He lähtevätkin pian ensimmäisen elukan matkaan tätä haastattelemaan. Huomaan tilaisuuteni kipittää tässä vaiheessa murkinoimaan yläkertaan.

         Lappaessani lasagnea suuhuni törmään tiskillä Tuuliaan.

“Jotenki tuntuu väärältä olla näin korkealla, kun on lemmikki. Pitäskö mun olla alempana?” aprikoin.

“Hmm, ehkä sun pitäis” , Tuulia toteaa.

“Oisk… hei! Mihin mun ruoka katos?” Tiskin takana hääräilevä Tuulian lutka on napannut lautasen käsistäni.

“Ei hätää, se tulee kyllä takaisin” , lutka vastaa ja ojentaa ruokani takaisin. Koirankupissa. Nolostuneena laskeudun lattiatasolle popsimaan annostani muiden ihmisten jalkoihin. Ilman käsiä tietenkin. Minulla on kova nälkä, joten syön nopeasti. Mietin samalla, että tässä olisi otollinen tilanne läiskäistä mua perseelle, kun kerran pylly pystyssä tässä ruokailen. Syötyäni etsiydyn taas Tuulian seuraan ja jatkan keskustelua. Päätämme, että kuljen loppuillan paikasta toiseen konttaamalla. Iloisesti röhkien hihna suussani poistun baarista alakertaan.

         “Me haluttais ehkä piiskata sua” , tuntemani mustiin pukeutunut, hemaisevan pitkä brunette toteaa minulle virnuillen. Hän nappaa kiinni hihnastani ja johdattaa minut keskelle aulaa. Hänen miespuolinen leikkikaverinsa tulee sitomaan minut kiinni katosta roikkuvaan voimistelurenkaaseen.

“Muista sitten äännellä korkeelta, niinkun possu, kun sitä lyödään” , brunette sanoo ja hivauttaa ensimmäisen osuman. Päästän niin korkean porsaan vingahduksen, kuin ikinä pystyn. Molemmat läiskivät vuorotellen. Käytössä on hapsupiiskaa, raippaa, ketjupiiskaa. Välillä he käyvät edessäni virnuilemassa minulle ja näyttämässä kidutusvälinettään. Tahti ja lyöntien voima alkaa kiihtyä hyvinkin nopeasti, ja alan ääntelemään toden teolla, jolloin porsaan ääntely vaihtuu kyllä melkoiseksi huutamiseksi. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä ympärilläni olevat vieraat ajattelevat. Hieman kyllä tahtoo hävettää, kun tiedän pitäväni niin kovaa ääntä. Lopulta alan uikuttaa, jolloin kurittajani päättävät lopettaa. He hymyilevät minulle tyytyväisenä. Hiestä märkänä konttaan kohti eteistä.

 
Saavun varsin jännittävän näyn eteen: Tuulia ja Ira pitävät huolta erään vieraan kullista punaisilla sulilla tätä sivellen. Kyseinen pienirakenteinen miespuolinen olento on huputettu ja hänen kullinsa on aivan pystyssä. Mietin, että hän on varmaankin joko taivaassa tai sitten turhautumisen partaalla. Siirryn lähemmäksi. En malta olla lipaisematta tuota niin kauniisti esillä olevaa kalua. Ira saa tästä vettä myllyynsä.

“Vosu, runkkaa sitä” , Hän käskee. Otan huputetun vieraan kullin sormieni väliin ja alan pumpata. Reaktiosta päätellen hän pitää tästä.

“Vosu, kovempaa.” Lisään vauhtia.

“Vosu, kahdella kädellä.” Otan toisen käden avuksi. Vieraan kroppa alkaa värähdellä.

“Vosu, kiihkeämmin.” Pumppaan vielä nopeammin. Voimakkaampaa värähtelyä.

“Vosu, vielä kiihkeämmin.” Pumppaan niin nopeasti kuin ikinä jaksan. Huppuherra näyttää olevan jo aivan laukeamispisteessä. Hänen kroppansa kouristelee siihen malliin, että hän laukeaa hetkenä minä hyvänsä.

“Vosu, irti!” Ira käskee juuri ennen vieraan kliimaksia. Päästän irti ja katson vierasta. Tunnen sääliä häntä kohtaan. Samalla kyllä hieman virnuilen toisen ahdinkoa. Niin söpöä. Hetken huputetun reagointia katseltuamme Ira toteaa: “Vosu, hae kortsu.” Käväisen aulassa hakemassa kumisen ehkäisyvälineen ja alan asetella sitä yhä huputetun vieraamme kullin päälle.

“Ei, kun suulla” , Ira sanoo.

“Suulla?” , toistan.

“Suulla. Kyllähän nyt kunnon huoran pitää suulla osata kortsu laittaa.” Huokaan syvään. En ole aiemmin laittanut kortsua kenenkään kyrvälle edes käsin. Kuinka voisin onnistua siinä suulla? Noudatan kuitenkin käskyä ja otan ehkäisyvälineen suuhuni, mutta kullin suojaaminen osoittautuu minulta täysin toivottamaksi puuhaksi. Yritän kaikkeni, mutta se ei vain onnistu. Vähän väliä joku vieraista käy minulle vittuilemassa: “Eikö siitä vieläkään tuu mitään?” “Aika säälittävää touhua.” Jopa tuomarit tulevat katsomaan touhujani, ja huomaavat hyvin nopeasti, kuinka surkea olen. Hienoa, sinne meni lemmikkikisankin pisteet.

“Ei tosta kyllä tuu mitään” , Irakin toteaa. Mua alkaa oikeesti vituttaa. Tässä mä hyvää hyvyyttäni yritän suorittaa mahdotonta tehtävää, ja kaikki vaan vittuilee. Lopulta saan luvan suorittaa homman käsin. Vaan ei siitäkään tule mitään. Huppuvieraamme kulli päättää pysyä reunauksensa jälkeen laiskana lahnana, vaikka kuinka sitä runkkaan. Ilkkuminen jatkuu kunnes mun on lopulta hyväksyttävä tappioni. Syvästi nöyryytettynä palaan kontaten aulaan.

 
Vaan enpä ehdi kauaa harmitella, kun jo löydän itseni seuraavan piiskaavan pariskunnan käsistä. Käteni sidotaan kyynärpäistä kahteen katosta roikkuvaan voimistelurenkaaseen ja jalkani takana olevaan lemmikkihäkkiin sellaiselle etäisyydelle, että joudun seisomaan päkiöilläni. Minua sitova ilkikurinen vieras virnuilee hyväntahtoisen ärsyttävästi. Voi hyvä helvetti, mikä asento. Ja todellakin: heti, kun ensimmäinen isku paukahtaa pakaroilleni haluan sanoa turvasanan. Puren kuitenkin hampaat yhteen ja tyydyn huutamaan tuskissani. Kyseinen asento tekee piiskan vastaanottamisesta hyvin tuskaisaa. En voi myötäillä liikkeen mukana, enkä väistellä, joten jokaikinen humahdus painuu kankkuuni täydellä voimalla tehden uuden ruhjeen joka lyönnillä. En kestä tätä painavaa ruoskaa kuin parisenkymmentä osumaa ennen kuin huudan: “keltainen!”

         Hiestä yltäpäältä märkänä ja tärisevänä ehdotan taukoa, jolloin huomaan käteni puutuneen. Siispä koko leikki päätetään keskeyttää. Köyteni aukaistaan ja lysähdän lattialle. Pyydän kurittajiltani anteeksi, että kestin niin vähän. He vakuuttelevat, että omat rajat on hyvä tuntea. Että en ole velvollinen kestämään kaikkea. Rauhoitun ja halaan heitä jonkin aikaa. Hetken levättyäni konttaan baariin hakemaan juotavaa.

         Juotuani yksi bandanapäinen vieras haluaa piiskata minua. Huokaus. No, mikäpäs siinä, enköhän mä kestä. Hän johdattaa minut alakertaan ja sitoo kiinni laitteeseen siten, että nojaan hieman etuviistoon. Ihan mukava asento itse asiassa. Piiska alkaa humahdella selkääni. Osaan jonkin verran varautua jokaiseen iskuun nähdessäni ne osittain peilistä, mikä helpottaa kestämistäni. Mutta ääntä musta kyllä lähtee. Ja paljon. Taas saa koko alakerta kuulla, kuinka mä elämöin. Kyseinen piiska on paksu ja moni isku kohdistuu tällä kertaa myös selkään, mikä huojentaa minua. Kurittajani nauttii joka lyönnistä. Hän lopettaa, kun näkee, että en enää kestä kauaa. Kiitettävää ammattitaitoa. Kiitämme toisiamme. Joku nainen kulkee ohitse ja vinoilee minulle, kuinka nautinnollisia ääniä kuului vieressä olevaan huoneeseen. Hoipertelen seuraavaan huoneeseen.

 
Käytävällä vastaani tulee henkilö, jolta kysyn, haluaisiko hän käyttää minua. Mitään sanomatta vieras tarttuu hihnaani ja vetää minut darkkarin puolelle. Noooh, kai mä jotain vaniljaakin voin hetken harrastaa. Patjalle asettuessamme hän kertoo, että ei ole mikään ammattilainen, joten ei tiedä, mitä tehdä. Otan hänen kullinsa suuhuni, pyörittelen sitä jonkin aikaa suussani, ja totean sitten, että tykkäisin, jos mua vaikka vähän revittäis hiuksista. Heti tämän sanottuani vieras nappaa hiuksistani lujasti kiinni ja pumppaa suullani kyrpäänsä. Hetken päästä hän vetäisee pääni pois kulliltaan ja läpsäisee mua yllättävän kovaa naamaan.

“Sano, jos sulle ei saa tehdä jotain” , vieras sanoo itsevarman oloisesti.

“Joo… Mä sanon…” , vastaan häkeltyneenä. Varsin nopeasti tämä amatööri tuntuu jutun juonen oppineen.

         Kesken suihinoton Tuulian lutka tulee pyytämään mut yläkertaan. Kuulemma on tosi tärkeä juttu. Pahoittelen keskeytystä vieraalle, ja hän näyttääkin olevan varsin ok asian kanssa. Kipitän orjamiehen perässä yläkertaan. Mut ohjataan kylppäriin. Olen varsin sinisilmäinen narttu, joten mulla ei oo mitään aavistusta, mitä tässä kohtaa tulee tapahtumaan.

“Siihen lattialle makaamaan” , Tuulia sanoo. Hämmentyneenä tottelen. Tuulia mukaan lukien ympärilläni on nyt viisi ihmistä. He kaikki tuijottavat minua suu virneessä.

“Muistat sä possu kuinka sä neuvoit mua pissaamisessa?” vaalea Valtiatar hymyilee minulle ilkikurisesti. Siinä hetkessä tajuan tilanteen: kommentoin jokin aika sitten pissaamiseen liittyvää Tuulian lutkan kuvaa. Ei helvetti. Nyt hävettää. Silmät suurina ja suu noloudesta mutruun vääntyneenä kuuntelen, kun Tuulia lukee kommenttini puhelimen näytöltään:

“Jos pissisit ens kerralla muuallekin kun naamalle? Toki se on kaikkein sykähdyttävintä naamalleen nesteet saada, mutta jos vaikka joisit niin paljon, että riittäisi muunkin kropan kuorruttamiseen? No, nyt mä oon tehny niinku sä neuvoit. Ja niin ollaan me kaikki. Me ollaan juotu koko ilta. Ja ihan sua varten.” Kaikki viisi ihmistä asettuvat hymyillen ympärilleni ja avaavat hanansa. Elämäni ensimmäinen kultainen suihku kastelee minut päästä varpaisiin. En todellakaan tiedä, mitä ajatella. Ympärilläni näkyy paljon hymyileviä ihmisiä, olen litimärkä ja suussa maistuu suolaiselta. Nousen ylös. Hiuksistani valuu nestettä, mutta se ei ole vettä. Pää pyörällä astelen oikeaan suihkuun, joka onneksi on aivan vieressä. Veden loristessa lateksista kroppaani pitkin tuijotan tyhjää. Olen aivan puulla päähän lyöty, mitä juuri äsken tapahtui.

         Peseydyttyäni onkin jo aika mennä nukkumaan. Umpiväsyneenä riisun lateksini ja korvani ja kömmin häkkiini nukkumaan. Iltapalaksi saan vielä käskyn lipittää puolisen litraa suolaista nestettä Tuulian lutkan kullista. Onnellisissa hyväksikäytön fiiliksissä nukahdan.